Ei saisi ajatella näin.

Mietin edelleen sitä, kestäisikö mun omatunto sitä? Pystyisinkö oikeasti elämään sitä kaksoiselämää?
Miksen oman miehen kanssa edes yritä? Totuushan on se, ettei meillä ole ikinä ollut seksiä vaikka 2 vuotta yhdessä ollaan oltukin. Kumpikaan kun sitä ei oikeastaan tarvitse. Paitsi minä joskus. Kerran, kaksi vuodessa? Ja jos nyt yrittäisimme harrastaa seksiä niin meidän suhde menisi aivan uusille ulottuvuuksille. Enkä tiedä haluanko sitä. Jos se menisi uusille ulottuvuuksille niin onko se hyvä vai huono asia?

Yleensähän miehet ajattelevat vain pillua ja ruokaa. Kun nuo kaksi asiaa ovat hyvin, muukin elämä on hyvin. Tämän sain kokea edellisessä parisuhteessa, jossa mies oli oikeasti koko ajan vonkaamassa. Vähintään joka toinen päivä. Ehkä levitin sille kerran/kaksi viikossa pelkästään sen takia, että se olisi vähän aikaa hiljaa, mutta en ikinä nauttinut siitä. En ole seksistä oikeastaan ikinä nauttinut. Se on ollut vain sitä, että toinen olisi hiljaa. Ja nyt tällä hetkellä kun mies ei edes yritä, niin siitäkin tulee ongelma. Tai ei varsinaista ongelmaa mutta kuitenkin. Pelkään vain sitä, että jos yritämme oman miehen kanssa seksiä ja se jostain syystä onnistuisi niin sitten mies on sitä jatkuvasti vailla. En oikein itsekään kyllä usko tuohon.

Plus se, että hän on mun työnantaja. Jos tässä ruvetaan paneskelemaan, niin se on vaarallista puuhaa. Molempien kannalta. Se on jo uhkaillut, että jos kerron näistä puheista jollekulle niin saan kenkää. Ja työnantajana hän on loistava, maksaa hyvin, työkalut ovat uusinta tekniikkaa + homma pelittää kaikinpuolin. Joten homma voi mennä paskaksi jos siitä joskus käry käy. Esim. uhkaan häntä tekemällä seksuaalinen häirintä - ilmoituksen, niin hän voi uhkailla etten saa enää mistään tämän alan töitä.

Lähdetään työporukan kanssa reissuun kuukauden sisään ja tiedän jo nyt, että siellä se tapahtuu viimeistään jos on tapahtuakseen. Kun meikäläinenkin saa vähän viinaa päähän niin sitä ei aina ajattele niin selkeästi. Tosin, jos pystyn tekemään päätöksen ennen sitä reissua niin silloin pystyn hengittämään vähän helpommin. Joko petän, tai sitten en.

Ja vielä mietin, että mistä tämä yhtäkkinen pettämisen halu? En ole ikinä pettänyt ketään silloin kun olen parisuhteessa. Kun olen ollut sinkku, en ole koskaan harrastanut irtosuhteita. Miksi juuri nyt?

Vittu mitä sosiaalipornoa.