Aamuyön pikkutunneilla lapset leikkii aikuista...

Tulipa se sitten tehtyä työnantajan kanssa selvistäkin päin.
Rupes urputtamaan ettei musta ole siihen selvinpäin.
Ei kannata meikäläiselle tulla sanomaan ettei ole kanttia...

Töissä. Minä kiukuttelen ja vittuilen ja puran raivoani työnantajaan, koska eräs työkaveri on täysi idiootti. Jossain vaiheessa tulee viesti: "Saat antaa persettä tänään."
Ja muistakaa, ettei työnantaja pakota mua ikinä mihinkään. Tuo vain on sitä "dirty-huumoria" johon tässä on jo vuosien aikana tottunut. Jos sanon sille, että ei, se tyytyy siihen.
Mun luo. Vaatteet pois ja hommiin.
Ei se ole yhtä hauskaa kuin pienessä sievässä.
Pienessä sievässä sitä on paljon estottomampi.
Oli tällä kertaa vähän näyttelemistäkin pelissä.

Suihkun kautta vaatteet päälle.
Työnantaja: "Ja sitten himaan..."
Minä: "...vaimon viereen nukkumaan."
Työnantaja: "Vaimon viereen nukkumaan."
Minä: "Toivottavasti tämä nyt korvasi alkuillan raivokohtauksen."
Työnantaja: "Juu, se on tällä taas kuitattu."

Ei vaan pysty käsittämään ettei vaimo epäile mitään. Oikeesti?

You are not the only one...

Hyvän ystävän kanssa reissussa.
Sarjassamme; Jenni ja Ystävä lähtevät reissuun.
Aina sattuu jotain.
Pääsimme perille turvallisesti, viinaa naamaan ja keikalle. Keikka oli loistava, vähän jäi harmittamaan kun tuli oltua niin päissään ettei oikeastaan muista mitä biisejä ne soitti. Pätkiä sieltä täältä. Pääasia kai kuitenkin, että oli helvetin hauskaa. Ystävän kanssa riehuttiin ja tanssittiin.
Keikan jälkeen. Taksikyyti majapaikkaan. Panen taksikuskia. Se osasi tehdä sen jopa oikein. Pikapano takaapäin, kiitos. Taksikyyti oli 9.80€. Halvalla meni. No ei kuiteskaan, olis mulla ihan ollut rahaakin maksaa se. Plus menomatkalla annoin sille 40€, joten?
Sen jälkeen hysteriakohtaus. En tiedä miksi. Koska loppupeleissä se oli ihan kivaa. Ystävä joutui sitten rauhoittelemaan koko loppuyön etten suurinpiirtein hyppää lähimpään järveen kivi kaulassa. Kiitos hänelle siitä.
En vain ymmärrä tuota hysteriakohtausta, koska se pano oli aika jees. Känni ja laskuhumala?

On tämä silti kuin kertoisi jonkun toisen elämästä.

Crazy?

Viimeiset pari päivää ovat olleet lähes jäätäviä. Lähinnä työnantajan puolelta. Tai sitten vain kuvittelen.
Olen väsynyt.
Menee liian lujaa.
Tämä ei ole enää minä.
Firman kanssa reissu. Muuten ok, paitsi että toisen työntekijän kanssa tuli melkein käsirysy, koska minä vedän herneet nenään jostain ja työkäveri vetää herneet nenään siitä, että minä vedän herneet nenään ja lähtee himaan. Jäljelle jää kolme. Toinen tulee juomaan baariin yhden ja lähtee himaan.
Minä liian päissään.
Mutta kuulun siihen 1% suomalaisista, joka muistaa kaiken vaikka olisi kuinka päissään.
Minä ja työnantaja jäädään kaksin. Työnantajakin liian päissään.
Vaihdamme baaria, pirssimatkalla otan työnantajaltani suihin. Ei siis näin.
Baarissa tapaamme muita alamme kollegoita. Kovaan ääneen toitotamme heille mitä pirssissä tapahtui.
Voi vaan toivoa, että kollegat ottivat sen läppänä; emme huutelisi asiasta niin lujaa jos se olisi totta.
Mutta kun se on totta.
Baari menee kiinni, yritän saada työnantajaani menemään himaan. Mutta ei, hän haluaa tulla mun luo. Naimme, juttelemme. Avaudun liikaa. Itken ja huudan pää punaisena ja yritän saada häntä lähtemään himaan. Mutta ei. Hän haluaa jäädä mun luo.
Aamulla yhdeksältä työnantaja herää mun luota siihen, kun vaimo soittaa.

Ei siis näin.

Siitä on nyt pari päivää. Nämä pari päivää ovat olleet lähes tulkoon jäätäviä. Unohdin pistää oman autoni piuhaan ja kysyin häneltä jos hän voisi sen laittaa, mutta ei. Ja muutama muukin tämmönen pieni juttu, joka on yleensä mennyt eri tavalla. Mutta niistä en ala kertomaan, koska muuten paljastaisin liikaa.

Kylmää.

Enkä minä ole tällainen.

Everybody needs somebody...?

Se lähti. Mun työnantaja.
Kylläpä sitä tuli jalkovälinsä levitettyä.

Kysyi, mitä tarkoitin tekstiviestissä kun sanoin, että toiset pystyy elämään sitä kaksoiselämää, toiset ei. Tarkoitin lähinnä sitä, että sillä on kuitenkin vaimo, kaks lasta. Ja sitten se käy panemassa kaikkia muita. Toiset pystyy valehtelemaan vaimolleen. Mä en pystyisi miehelleni. Ja että sen vaimo ei epäile mitään? Sinänsä uskomatonta.
Juteltiin me paljon muustakin. Tosin en enää muista mistä. Hän oli selvinpäin, minä en. Tosin musta ei kovin helpolla huomaa, että oon päissään - jutuista kylläkin - mutta työnantaja ei tätä taas tiedä.

Istuttiin sohvalla. Hän hipelöi itseään. Kysyi mistä mä tykkään. Kerroin, että olen rankemman puoleinen tyyppi. Tosin tuon olen kertonut jo monta kertaa. Haaveena on ollut kolmen kimppa, toinen vetää takaapäin, toiselta otan suihin... että mä olisin oikeasti se huora. Tuota taas en ole kertonut. BDSM - taipuvainen siis. Ilman maksua siis. En siltikään halua olla oikea huora.
Tosin työnantaja tankkasi mun auton tänään, mikä mä silloin olen?
Hän kertoi, että entisen muijan kanssa oli parinvaihtoa ja kimppakivaa. Hän on nähnyt ja kokenut tämänkin puolen. Eli hänelle ei mitään uutta. Mulle kylläkin. Olisinko mä oikeasti valmis siihen? Toisaalta, siitä taas olen koko ikäni haaveillut. Ja monesta muustakin "alaan" liittyvästä. Mutta että olisinko oikeasti valmis siihen? Täällä on hyvä höpöttää ja miettiä näitä asioita, mutta olisinko oikeasti valmis siihen, sitten kun se tilanne tulee eteen?

Siinä sitten kävi niinkuin kävi. Lopulta se mairea ilme, "tee nyt säkin jotain", sai mut laittamaan pyyhkeen sivuun ja ottamaan suihin. Siitä sitten siirrytään panemaan. Sohvalla. Lopulta se yrittää saada mulle orkkuja. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Illalla puhuttiinkin siitä. Kerroin, että mulle on vaikea saada orkkuja, mulle riittää, että toinen saa. Se taas sanoi, että hän on tottunut siihen, että nainen saa. Kysyin, luuleeko hän olevansa joku gigolo?
Niin. Lopulta kuitenkin otin suihin.
Ja sitten nussittiin.
Ja sitten se tuli rinnoille.
Kävin huuhtelemassa itteni, hän myös.
Käytiin röökillä. Hän puki päällensä. Minä myös. Hän pyysi etten potisi mitään paineita tai vitututusta. Sanoin , että se on turha toive. Hän taas sanoi, että häntä just vituttaa tommonen. Käskin sitä vaan panemaan mua ja sen jälkeen painumaan vittuun.

Joopa joo,

Kun hassusta tulee pelottavaa. Osa 2.

"Kiva nähdä miestä ja jutella sen kans mukavii..
Mielessä: panin 'muijaas' ja panen ehkä viel tänäänki :/"

Onko tolla jätkällä muka tunteet?
Vastasin, että toiset pystyy elämään sitä kaksoiselämää, toiset ei. Mä en pysty sitä elämään.
Kyllä me äsken juteltiin asiasta vähän enemmän.
En siltikään halua, että se oppii tuntemaan mut liian hyvin.

Nyt se meni saunaan.
En mä tiedä.
Enää mistään mitään.
Mikä vitun huora musta on tullut?!

Päätös lienee tässä vaikeinta.

Tilanne muuttunut. Aika oleellisesti.
Ei, en pettänyt miestä.
Mutta panin työnantajaani kuitenkin.

Muutin viikko sitten suurinpiirtein asumaan yksin. Luottotietoja kun ei ole ja siitä syystä johtuen kämpän vuokraaminen melkein mahdotonta, niin työnantajani vuokrasi mulle ns. "työsuhdeasunnon". Ottaa vuokran palkan päältä pois. Määräaikainen soppari 4kk jonka jälkeen jatkuu toistaiseksi jos tarve vaatii. Pieni, söpö, Jennin näköinen yksiö.
Eikä siinä mennyt kuin viisi päivää yksin asumisesta kun työnantaja tulee käymään. Töiden jälkeen lähdettiin baariin juomaan "surukaljaa" kun työkalut hajosi ja siitä sitten mun kämpille. Kieltämättä se jätkä on hyvä panemaan. Toisaalta taas, se panee muutenkin kaikkea liikkuvaa.

Ero miehestä sattuu toisinaan, en osaa päättää oliko tämä hyvä vai huono juttu. Joskus tuntuu, että tämä oli maailman paras idea - voin tehdä mitä haluan, missä haluan, koska haluan, enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Joskus taas iskee mieletön ikävä ja sitten vollotetaan.
Lisäksi raha-asia järjestelyt menee täysin uusiksi, tällä hetkellä ei ole rahaa tankata edes autoa jos haluaa syödä jotain. Se ongelma ratkesi sillä, että työnantaja kävi tankkaamassa auton täyteen. Mikäpä siinä. Kiva työnantaja. Nyt herää ajatus, että täytyykö mun antaa sille jos/kun se tukee mua noin paljon?

Toinen ajatus mikä tässä on herännyt, että hei, sillä on oikeesti ne kaks lasta ja se on naimisissa. Toisaalta taas se on sen ongelma, ei mun. Jos se kerta pystyy elämään sitä kaksoiselämää niin mikäs siinä. Itse en siihen pystyisi.

Eilen oli pari kaveria kylässä, tämän illan ajattelin pyhittää itselleni. Eiköhän sitten äsken tullut viesti: "Laita sauna puolenyön jälkeen päälle ja käy hakemassa mulle pari kaljaa.." Nyt ei oikein huvittaisi. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Muttei tänään. Mutta ei sitä oikeestaan voi kieltääkään tulemasta. On se niin paljon tehnyt mun eteen. Mä en vaan halua, että se oppii tuntemaan mua liian hyvin. Ok, mä teen sille töitä, nussitaan sillon tällön, mutta sen ei tarvi oppia tuntemaan mua yhtään paremmin.
Lähetin sille viestin, etten enää voi lähteä hakemaan sille kaljaa, oon juonut, eli autolla en voi ajaa ja tonne pakkaseen en lähde talsimaan. Tuli kysymys: "Ooks sä lamaantunu... vai oliko paska idea..." Niin. Mitäpä tuohonkin nyt vastaisi. Taidan vastata, etten ole oikein nyt tänään(kään) mitään kovin hyvää seuraa.

Aina ei jaksais.