Päätös lienee tässä vaikeinta.

Tilanne muuttunut. Aika oleellisesti.
Ei, en pettänyt miestä.
Mutta panin työnantajaani kuitenkin.

Muutin viikko sitten suurinpiirtein asumaan yksin. Luottotietoja kun ei ole ja siitä syystä johtuen kämpän vuokraaminen melkein mahdotonta, niin työnantajani vuokrasi mulle ns. "työsuhdeasunnon". Ottaa vuokran palkan päältä pois. Määräaikainen soppari 4kk jonka jälkeen jatkuu toistaiseksi jos tarve vaatii. Pieni, söpö, Jennin näköinen yksiö.
Eikä siinä mennyt kuin viisi päivää yksin asumisesta kun työnantaja tulee käymään. Töiden jälkeen lähdettiin baariin juomaan "surukaljaa" kun työkalut hajosi ja siitä sitten mun kämpille. Kieltämättä se jätkä on hyvä panemaan. Toisaalta taas, se panee muutenkin kaikkea liikkuvaa.

Ero miehestä sattuu toisinaan, en osaa päättää oliko tämä hyvä vai huono juttu. Joskus tuntuu, että tämä oli maailman paras idea - voin tehdä mitä haluan, missä haluan, koska haluan, enkä ole kenellekään tilivelvollinen. Joskus taas iskee mieletön ikävä ja sitten vollotetaan.
Lisäksi raha-asia järjestelyt menee täysin uusiksi, tällä hetkellä ei ole rahaa tankata edes autoa jos haluaa syödä jotain. Se ongelma ratkesi sillä, että työnantaja kävi tankkaamassa auton täyteen. Mikäpä siinä. Kiva työnantaja. Nyt herää ajatus, että täytyykö mun antaa sille jos/kun se tukee mua noin paljon?

Toinen ajatus mikä tässä on herännyt, että hei, sillä on oikeesti ne kaks lasta ja se on naimisissa. Toisaalta taas se on sen ongelma, ei mun. Jos se kerta pystyy elämään sitä kaksoiselämää niin mikäs siinä. Itse en siihen pystyisi.

Eilen oli pari kaveria kylässä, tämän illan ajattelin pyhittää itselleni. Eiköhän sitten äsken tullut viesti: "Laita sauna puolenyön jälkeen päälle ja käy hakemassa mulle pari kaljaa.." Nyt ei oikein huvittaisi. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Muttei tänään. Mutta ei sitä oikeestaan voi kieltääkään tulemasta. On se niin paljon tehnyt mun eteen. Mä en vaan halua, että se oppii tuntemaan mua liian hyvin. Ok, mä teen sille töitä, nussitaan sillon tällön, mutta sen ei tarvi oppia tuntemaan mua yhtään paremmin.
Lähetin sille viestin, etten enää voi lähteä hakemaan sille kaljaa, oon juonut, eli autolla en voi ajaa ja tonne pakkaseen en lähde talsimaan. Tuli kysymys: "Ooks sä lamaantunu... vai oliko paska idea..." Niin. Mitäpä tuohonkin nyt vastaisi. Taidan vastata, etten ole oikein nyt tänään(kään) mitään kovin hyvää seuraa.

Aina ei jaksais.